On aika uskomatonta päästää irti arjesta ja lähteä paratiisiin, josta ei ole mitään huonoa sanottavaa. Todellakin siis lähdin kesän lopussa yksin Sardiniaan tapaamaan kaveriani ja vietin viikon hänen luonaan. Laskeuduttuani lentokentälle ja kävellessäni ulos lentokentältä tuntui kuin olisi hengittänyt jonkin sortin kuumaa höyryä. Luultavasti johtuu lentokoneen kylmästä ilmastoinnista ja nopeasta lämpötilan vaihdosta 35 asteen lämpöön. Huh. Luulin, etten tulisi selviämään viikosta ilman palamista ja ihon kuoriutumista naamasta, mutta onnekseni en palanut... ainakaan paljoa. Ystäväni kodista oli 300m meren rantaan, en voinut uskoa silmiäni, kun näin minkä väristä meri oli. Noista kuvistahan sen huomaa ja en ole millään tavalla editoinut yhtäkään niistä. :)
Ah, italialainen ruoka. Ei ole muuta sanottavaa. Yksinkertaista ja ÄLYTTÖMÄN HYVÄÄ! Ja ne paikalliset hedelmät..niin makeita. Eipä tullut syötyä oikeastaan yhtään karkkia koko matkalla, päätin keskittyä enemmän hedelmiin sillä kertaa! Mutta nehän menivät ihan karkista, niin hyviä olivat! Ruoka oli yllättävän halpaa ravintoloissa. En voinut uskoa silmiäni, kun PIZZAN SAI KOLMELLA EUROLLA! KOLME EUROA?!?!?!? Meinasin jäädä saarelle pidemmäksi aikaa...for the sake of pizza. ;)
